PRCL Lentohinaus

	PIETARSAAREN SEUDUN RC-LENTÄJÄT JAKOBSTADSNEJDENS RC-FLYGARE
	Pääsivu \| Artikkelit \|	\| Huvudsida \| Artiklar

Kokeilimme lentohinausta Pekka Ruohomäki Moottorittoman liidokin lentoon lähettäminen on aina oma hommansa. Ainahan voi kaverin panna juoksemaan siiman kanssa, mutta lentokorkeus jää vaatimattomaksi. Tai sitten voi vetää liidokin ylös vinssillä, kuten olen viime aikoina tehnytkin. Vinssihomma on varsin herkkä tuulen suunnan suhteen. Veto pitää tehdä täsmälleen vastatuuleen. Valitettavasti tuuli ei aina ole sopivasta suunnasta, jotta vinssiä voisi käyttää. Lisäksi vinssin virittelyyn ja pois keräämiseen menee helposti lähes tunti aikaa. Liidokin vetäminen ilmaan moottorilennokilla tuntui minusta aika kiinnostavalta vaihtoehdolta. Siitä olin lukenut muutaman artikkelin. Joissakin jutuissa kerrottiin sen vaativan monen vuoden harjoittelua ja toisissa vakuuteltiin homman onnistuvan pienelläkin harjoittelulla ja kohtuullisilla taidoilla. Jotta asiaan tulisi selvyys, päätin itse kokeilla liidokin lennokkihinausta. Kaluston rikoutumisvaara on tällaisissa kokeiluissa suuri. Siksi ei kannata kokeilla niillä kaikkein parhaimmilla lennokeilla. Onneksi minulla oli vielä tallessa ensimmäinen RC-lennokkini vuodelta 1991, ylätasoinen nokkapyörätraineri Hi-Boy. Siihen rakentelin hinausnarun kytkimen ja muutin koneen kannuspyörätyyppiseksi. Samassa yhteydessä Hi-Boy sai uuden päällysteen. Liidokiksi löytyi vanha uskollinen Gentle Lady. Sekään ei soveltunut sellaisenaan hinattavaksi. Siipin lisäsin siivekkeet ja oikaisin ylöspäin taitetut siivenkärjet. Ja tietysti hinauskytkin piti lisätä nokkaan.	Vi prövade flygbogsering Pekka Ruohomäki Att få upp ett segelplan i luften innebär ofta diverse prövningar. Man kan alltid be en kollega springa med bogserlina, men höjden brukar bli ganska blygsam. Ett annat alternativ är elektrisk vinsch, som jag använt den sista tiden. Vinschning är ganska kritiskt vad gäller vindriktningen. Tyvärr blåser det inte alltid från lämplig riktning. Dessutom tar det bortåt en timme att rigga upp vinschen och sen ta ner den igen. Bogsering av ett segelplan med hjälp av ett motorplan tyckte jag verkade vara ett intressant alternativ. Jag hade läst om detta i ett par artiklar. I vissa sades att det skulle ta flera år av träning, i andra igen försäkrades att det skulle lyckas med lite träning och normal flygerfarenhet. För att få klarhet i detta, beslöt jag att skrida till verket. Risken för krascher är ganska stor vid experiment som detta. Därför är det inte så lyckat att använda sina finaste och dyraste plan. Lyckligtvis hade jag kvar mitt första RC-plan från -91, noshjuls trainern Hi-Boy. I den monterade jag en släppkoppling och gjorde om den till sporrhjulsversion. På samma gång fick Hi-Boyen ny klädsel. Som segelplan beslöt jag att använda min gamla trotjänare Gentle Lady. Den dög inte heller att användas som sådan. Vingens vinklar rätades ut och skevroder och en bogserkoppling monterades i planet.
Hi-Boy Kärkiväli Spännvidd: 1575 mm Paino Vikt: 2350 g Moottori Motor: Super Custom 53 Potkuri Propeller: APC12x6
Gentle Lady Kärkiväli Spännvidd: 2000 mm Paino Vikt: 820 g Molemmissa koneissa on radiolla avattava hinauskytkin. I båda planen finns det en med radio öppningsbar bogseringskoppling.
Kokeiluihin piti vielä löytää sopiva kaveri, sillä yksin ei voi ohjata sekä hinauskonetta että hinattavaa liidokkia. Koska kokeilulla piti myös saada selville, onnistuuko homma tavallisilta lennättäjiltä, piti tarkoitukseen löytää joku keskinkertainen lennokkiharrastaja. Pyysin liidokin ohjaajaksi Ilkka Klemettiä, joka tänä kesänä on palannut aktiivisten lennokkiharrastajien pariin yli kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen. Koelentopäiväksi sattui lokakuinen lauantai 2002. Olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että molemmat koneet menevät säpäleiksi tässä leikissä.	Till sist behövde jag någon som kunde styra segelplanet. För att dessutom utreda om man kan bogsera med normala flygkunskaper, behövde jag hitta en medelmåttlig pilot. Jag bad Ilkka Klemetti om hjälp. Ilkka har återupptagit modellflygning i sommar efter en paus på 10 år. Dagen D infann sig en oktoberlördag. Jag hade redan förberett mig mentalt på att förlora båda planen under denna övning.
Vielä viimeiset tarkastukset Ännu den sista besiktningen
1. lento Liidokissa ei ollut laskutelinettä, se makasi ruohokentällä mahallaan. Hi-Boy sai sen kuitenkin nykäistyä liikkeelle ja ensimmäinen lento alkoi. Vetokone alkoi jo lähdössä kiemurrella ja nousi ilmaan 90 astetta oikealle kääntyneenä. Ja Lady perässä. Näin mentiin ylös alas, oikealle ja vasemmalle horjuen. Ensimmäisen kaarroksen jälkeen n. 20 m korkeudessa tilanne ei ollut enää hallittavissa ja Ilkka päästi Ladyn irti. Molemmat koneet tekivät normaalit laskeutumiset. Lyhyen miettimisen jälkeen todettiin, että huonoa lähtöä seuraa väistämättä huono lento. Kun molemmat pilotit alkavat tehdä omaan tahtiinsa korjauksen korjauksen korjauksia, tilanne ajautuu pois hallinnasta. 2. lento Nyt lähtö onnistui mainiosti. Tosin myöhemmin nousukulma oli välillä niin pysty, että näytti siltä, että Hi-Boy oli saanut onkeensa ison siivekkään kalan, jota se yritti väsyttää. Taas tilanne ajautui sellaiseksi, että oli pakko irroittaa, ennekuin tapahtuisi onnettomuus. Eipähän kuitenkaan lennokit rikkoutuneet. Seuraavalla kerralla päätettiin ottaa vielä rauhallisemmin, loiva nousukulma, loivat kaarrokset ja muutenkin suunnitella lentoreitti tarkemmin etukäteen. Liidokkia ei saisi päästää hinaajaa matalammalle vaan pitää se mieluummin hieman yläpuolella. Peräsinservon toimintahäiriö liidokissa kuitenkin esti enemmät lennot siltä päivältä. 3. lento Muutaman päivän jälkeen koelennot jatkuivat. Nyt lähtö ja nousu onnistuivat hyvin. Koneet lensivät kauniisti peräkkäin ottaen koko ajan korkeutta. Rauhallisesti, rauhallisesti. Sitten yhtäkkiä Gentle Ladyn siivissä pärähti. Flutteri. (Siivet alkoivat siis värähdellä ominaistaajuudellaan.) Nopea irroitus. Ilkka ihmetteli liidokin kummallista käyttäytymistä lähestymisessä ja laskussa. Syykin selvisi. Flutteri oli repäisssyt toisesta siivekkeestä työntötangon vivun irti. Ohhoh kylläpä pienessä Hi-Boyssa onkin voimaa. Pitääpä olla kaasun käytössä tarkkana seuraavalla kerralla. 4. lento Kun työntötangon vipu oli korjattu teipillä oli Gentle Lady taas lentokunnossa. Nyt lennokit saatiin 100 metrin korkeuteen tasaisen varmasti. Tällä kerralla irroitus voitiin tehdä suunnitellusti. Syksyisestä hämärästä johtuen emme voineet lennättää korkeammalle. Hyvä näkyvyys onkin edellytys hinauksen onnistumiselle. Näissä kokeissa käytetyt lennokit olivat aika pieniä. Isommat koneet näkyvät paremmin ja käyttäytyvät rauhallisemmin. Uskon, että lentohinaus isommilla lennokeilla on kaikin puolin helpompaa. Nämä lentokokeet osoittivat, että lennokkihinaus toimii. Ja on vieläpä hauskaa. Nyt tiedän mitä hyllyllä lojuvalle OS BGX-1 -moottorille tehdään. Talven mittaan sen ympärille ilmestyy kunnon hinauskone. Nimittäin 1/4-skaalan Piper PA-25 Pawnee esikuvanaan Kuopion ilmailuyhdistyksen hinauskone OH-PIG.	1:a försöket Segelplanet, utan hjul, låg på startbanan. Hi-Boyen lyckades ändå knycka igång det och det första försöket hade startat. Bogserplanet började vingla redan vid starten och lyfte 90 grader åt höger med Ladyn efter. Så här fortsatte vi upp och ner, till höger och till vänster. Efter första rundan, på c. 20 m höjd, hade vi tappat kontroll över situationen och Ilkka släppte lös Ladyn. Båda planen landade normalt. Efter en kort diskussion kom vi fram till att en dålig start är lika med dålig flygning. När båda piloterna börjar göra korrigeringar var för sig tappar man lätt kontrollen över situationen. 2:a flygningen Nu lyckades starten perfekt. Dock var stigvinkeln emellanåt så brant att det såg ut som om Hi-Boyen hade en stor bevingad fisk på släp som den försökte trötta ut. Än en gång var vi tvugna att släppa loss innan en olycka inträffade. Fortfarande hela flygplan… Inför nästa försök bestämde vi oss att ta det ännu varsammare med svag stigningsvinkel och stora svängar och i övrigt planera rutten noggrannare. Segelplanet borde inte tillåtas vara lägre än bogserplanet, snarare något högre. Störningar i segelplanets roderservo förhindrade vidare övningar den dagen. 3:dje flygningen Några dagar senare återupptog vi övningarna igen. Nu lyckades både start och stigning bra. Planen flög vackert efter varandra, stigandes hela tiden. Försiktigt, försiktigt. Då plötsligt hördes ett surrande ljud från Ladyn. Flutter! (roderytorna vibrerar pga för hög luftströmmning). Omedelbar löskoppling. Ilkka förundrade sig över segelplanets uppförande vid inflygningen och landningen. Orsaken hittades snabbt. "Fluttern" hade rivit bort stötstångskopplingen från det ena skevrodret. Hoppsan, har den lilla Hi-Boyen så mycket kraft? Måste se upp med gasen nästa gång. 4:de flygningen När kopplingen var fixad med tape var Ladyn klar för nästa försök. Nu fick vi upp planen till c. 100 m utan problem. Den här gången kunde vi släppa loss planenligt. På grund av höstmörkret kunde vi inte stiga högre. God sikt är viktigt för en lyckad bogsering. Planen som användes vid dessa försök är ganska små. Större flygplan syns bättre och beter sig lugnare. Jag tror att flygbogsering med större plan är lättare på alla sätt. Dessa försök visar att flygbogsering lyckas, och dessutom är roligt! Nu vet jag vad jag skall göra med min OS BGX-1 -motor som jag har liggande på en hylla. Runt den skall det uppenbara sig ett riktigt bogserplan under vintern, nämligen en Piper PA-25 Pawnee i 1/4 skala. Förebild blir Kuopio flygförenings bogserplan OH-PIG.

Copyright © 2002 Pekka Ruohomäki 26.10.2002 webmaster